Taas tänään tuli lautaselle verinen pihvi. Söin sen hetken ihmeteltyäni, sillä en voinut paljastaa seuralaiselleni tätä tilaani. Työpaikalla tuntuu tosi tärkeältä pitää raskaus salassa, erilaisten työhön liittyvien uusintajärjestelyjen vuoksi. Ja muutenkin.

Mutta eipä musta todellakaan näy ulospäin mitään. Viidestoista raskausviikko alkamassa, ja vain rinnat ovat turvonneet. Mutta kun paino on laskenut, ei mitään erityistä huomaa. Eipä maha pömpötä yhtään, päinvastoin jopa vähemmän kuin aikaisemmin.

Rinnat ovat järjettömän kutisevat ja nännit menevät säännöllisesti rikki raapimisesta. Verta ja visvaa tulee vaan. Ällöttää. Mutta kutina on todella raastavaa. Rasvaan aamuin illoin bepantenilla, pari päivää sitten jopa vahvalla kortisonilla, mutta ilmeisesti kutina johtuu myös rintojen laajenemisesta, ei pelkästään kuivasta ihosta.

Jotenkin alkaa väsyttää raskaana olemisen vatvominenkin. Kun siitä ei saa puhua, sitä ajattelee lähes taukoamatta. Kotona tilanne on rauhallisen vakaa, vaikka iloa ei edelleenkään ilmassa ole. Onnellinen odotus on haave vain.

Onneksi mies jälleen kiltti ja puhuukin mulle.