Hienolta tuntuu, kun vatsassa pyörivät jalat ja kädet aivan yhtenään. Miten se reilut seitsenkuukautinen sikiö jaksaakin noin riehua? Se on poikittain kohdussa, ja kuvittelen sen etsivän asentoa, johon päätyä loppuajaksi ennen syntymää.

Tänään tein diilin kakkosvaunuista, joissa vauvan olisi tarkoitus päiväuniaan nukkua parvekkeella. Kaverini myy mulle uudenveroiset mutta raskaat vaunut työntää alle sadalla eurolla. Niistä saadaan alkuun nukkumapaikka ulos beibille, mutta tarkoitus ( pyhä tarkoitus!!!!) on hankkia sitten kunnon kaupunkivaunut hurjaan menoon kaduilla ja liikennevälineissä.

Soitin neuvolaankin ja tiedustelin miten sairasloma-asioissa pitää toimia. Terveydenhoitajani vaikutti harvinaisen happamalta, ja mulle tuli taas tunne, että tarvitsisin todellakin jonkun tukihenkilön, joka pitää mun puoliani nyt ja myöhemmin. Kauheasti asioita järjestettävänä, ja tuntuu siltä, että koko maailmaa vastaan pitää taistella. Olen aika herkillä, enkä tahdo kestää yhtään tylyyttä tai välinpitämättömyyttä toisten ihmisten taholta.

Työasiat ovat yhä auki ja vittumaisesti kesken. Olen aivan kypsänä, sillä en tunne pääseväni elämässä eteenpäin ennen kuin tiedän, aikooko pomo järjestää mun asioita tulevaisuutta silmällä pitäen vai ei. Tuntuu todella turhauttavalta, pitäisi varmasti antaa periksi ja tajuta, että ehkä tuo työpaikka ei ole minua varten, koska en tunne tulevani ymmärretyksi täysin.

Synnytysajatuksia pyörii mielessä. Olen ehdottanut miehelle, että harrastetaan nyt ahkerasti seksiä ennen h-hetkeä, jos sitten täytyy pitää kenties pitkäkin tauko. Eniten mua pelottaa välilihan leikkaaminen, jota en haluaisi suin surminkaan kokea. En pelkää itse leikkaamista, vaan siitä aiheutuvaa harmia esim. seksiongelmineen. Mun kohdallani arvet paranevat huonosti, enkä todellakaan halua kärsiä loppuelämääni esimerkiksi siitä, että takaapäin rakastelu sattuisi leikkausarven vuoksi.

Kuulostaako pikkujutulta? Minusta on ihan keskeistä, miten seksi tulevaisuudessa sujuu. Olen mieheni kanssa monesta syystä, eikä vähäisin ole eroottinen yhdessä olo. Emätin nyt joka tapauksessa löystyy synnyttämisestä, sanoo lääkärini, joten olisi hemmetin kivaa, jos se jäisi ainoaksi seksiä haittaavaksi ongelmaksi.

Useimmat äiti-kaverini kiinnittävät näihin asioihin omien sanojensa mukaan vain vähän huomiota, koska seksi ei tunnu kiinnostavan vuosiin lapsen tulon jälkeen. Mulle seksi on aina ollut merkittävä parisuhteen juttu, ja toivon sen merkitsevän paljon tulevaisuudessakin.

Raskauden aikana olemme rakastelleet entistä ahkerammin, alun järkytysten mentyä ohi. Sen lisäksi vedän käteen joka päivä/yö, varsinkin unettomuuteeni. Vaikea uskoa, että tulevaisuudessa seksi ei enää lainkaan kiinnostaisi. Lapsesta ja valvomisesta huolimatta. Muita näkökohtia?