Äsken tajusin olevani tällä hetkellä kotiäiti. Sellainen, joka pitää kodin sisällä tapahtuvia asioita maailman tärkeimpinä ja on usein täysin tietämätön maailman uutisista, isoistakin. Olimme tosin matkoilla juuri silloin kun erityisesti tapahtui, mutta vieläkin minulle on epäselvää, mitä siellä Myanmarissa on tapahtunut. Uutiset kertovat jotain vieläkin, mutta koska en tiedä alkutilannetta, en tajua mitä on menossa. Äsken kuulin myös, että Kansallisooppera on saanut uuden pääjohtajan. Luulin, että uutinen on tämänpäiväinen, mutta ei, sehän on jo vanha juttu. Voi hyvänen aika.

Mun uutisiani ovat: vauva yrittää kovasti ryömiä ja nostaa peppua ylös. Viime yönä hän oli noussut jo jonkinlaisen konttausasentoon sängyssään, ihan vahingossa varmaan. Ei se vielä osaa sitä. Kai. Hän on kakannut viimeksi viime lauantaina ja kärsii ilmavaivoista kovasti, piereskelee. Olen antanut nyt kahtena päivänä Rela-tippoja, ei vielä näy vaikutuksia, mutta itsekin niitä otettuani voin sanoa, että ainakin omat ilmavaivani ovat matkan jälkeen helpottaneet. Vauva on ollut vaihtelevasti hymytyttö ja raivotar. Puklu lentää pitkin lattioita ja kotonamme varmaan haisee aika hurjalle. Imuroin tänään, mutta en enää jaksanut luututa raivokkaan imuroinnin jälkeen. Yritän opetella taas johonkin rytmiin tässä arkielämässä, niin, etten rasita itseäni liikaa puuhastelulla, että jäisi aikaa oleilullekin. En halua olla kireä suorittava mutsi, vaan elämästä nauttiva ja hyvää oloa lapsellekin tarjoava äiti.

Työelämä kangastelee jossain mielessäni: tekisi mieli hieman tunnustella tulevia juttuja, mutta missään nimessä en halua vielä töihin oikeasti. Voisin tehdä silloin tällöin jotain pientä, sellaista josta saa rahaa. Kun monet kohtalotoverit kaipaavat aikuiskontakteja ja muun muassa sen takia hinkuavat töihin, niin mun kohdallani ei ole sellaiseen tarvetta. Näen omasta mielestäni ihan tarpeeksi aikuisia muutenkin. Ja miehen kanssa keskustellaan päivittäin, kavereita riittää, niin muita samassa tilanteessa olevia kuin kavereitakin. En todellakaan kuivu kotiin kontaktien puutteessa.