Yritän päivittää lapsen omaa kirjaa silloin tällöin, samoin kuin ottaa kuvia vauvamme ensimmäisestä kesänvietosta. Vauva-arjessa se tuntuu välillä aika työläältä, mutta uskon että kannattaa. Kansioon tuli kuvia ja tekstiä ennen syntymää, sitten mm. ristiäisistä juttua ja päiväkirjanomaista päivitystä, siis tekstiä äidin ja isän ajatuksista ensimmäisinä kuukausina.
Lapsi on jo reilut 2 kuukautta vanha, ja äitiys alkaa tuntua päivä päivältä luontevammalta. Vielä on kuitenkin matkaa edessä. En olisi ikinä uskonut, kuinka tiukille ottaa tämä elämänmuutos. Todella suuri kriisi minulle henkilökohtaisesti. Onneksi mulla on jotenkin erityisen hieno ja kypsä mies, joka osaa kuunnella ja elää rinnalla.
Vauva on nyt ollut kaksi kertaa ulkopuolisen hoidossa. Ekan kerran 2 ja puoli tuntia, kun käytiin syömässä miehen kanssa ravintolassa oikein kunnolla. Viime viikolla tuli toinen kerta, kun mentiin konsertiin, hoitaja oli paikalla reilut kaksi tuntia. Jännitti aika tavalla, koska maidon lypsy ei onnistunut hyvin, vaan taas tuli vaan pikkusen pulloon varalle. Kaikki lypsymaito oli mennyt mutta vauva oli kuitenkin rauhoittunut hoitajan kanssa. Kotiin palattuamme säntäsin heti tissi edellä vauvan luo, ja hän nukahti pitkille yöunille tuota pikaa. Ja olomme miehen kanssa oli virkistynyt tästä yhteisestä konserttinautinnosta.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hoitaja kannattaa pyytää paikalle aina kun tuntuu, että oma hyvinvointi kaipaa irtiottoa kotiarjesta. Yllättävään lyhytkin pyrähdys virkistää ja auttaa jaksamaan lapsen kanssa. Uskon että näin syntyy parempaa vanhemmuutta.
Tämä siis ei ole neuvo niille, jotka eivät irtiottoa kaipaa tai tarvitse. Ei se ole tietenkään mikään itseisarvo. Eri asia sitten on, miten hoitajia järjestyy. Meillä on vain vähän apujoukkoja tiedossa, eikä oikein kehtaisi kysyäkään...
onneksi koti-Helsingissä on enemmän mahdollisuuksia. Syksyn mittaan hoitajia taatusti tarvitaan.