sujui just ja just. Eilen sain erittäin pahan ahdistuskohtauksen, kun lapsi alkoi tissillä huutaa suoraa huutoa, ei tyyntynyt ei nukkunut eikä mitään. En keksinyt selitystä, vaan aloin itse itkeä epätoivoissani. Vähän myöhemmin tuttavani tuli hakemaan vaunukävelylle ja katso: vauva nukahti vaunuhin viidessä sekunnissa jo kotona, oli niin väsynyt. Ja siksi siis huusi. Tajusin, miten herkillä olen ja että tarvitsen kamalan paljon tukea ja seuraa ja kaikkea mahdollista.

Vaunujen kanssa kävely on parasta terapiaa, liikuntaa ja vapaa-aikaa, mitä tässä tilanteessa voin harrastaa. Joka ikinen päivä, säässä kuin säässä. Ja yleensä kaksi kertaa päivässä. Siinä on perusta elämän koossa pysymiselle. Välillä olen liikkeellä miehen tai tuttavien kanssa, usein kahden vauvan kanssa. Poikkeamme milloin missäkin, tänään soitin tutuille joiden luo vaunuilimme. Matka oli niin pitkä, että vauva sai puolentoista tunnin unet matkalla. Perillä syötin hänet rauhassa, vaihdoin vaipat ja söin itsekin. Sitten jatkoimme takaisin, ja vauva nukahti taas kotimatkan ajaksi.

Edellä mainituilla konsteilla ei omaa väsymystä saa nukuttua pois, mutta kunto kasvaa, aika kuluu ja vauva saa tarvitsemaansa rytmiä ja unta elämään.

Vinkiksi imettäjille: Kampin kauppakeskuksen Bebes-liikkeessä on rajoitettu mutta laadukas valikoima imetysmekkoja ja paitoja. Olen hankkinut sieltä kaksi mekkoa, useita "masutuubeja", hihattoman t-paidan ja lyhythihaisen t-paidan ja pari kietaisutakkia. Käytin joitakin imetysvaatteita jo raskausaikana, ne ovat erittäin laadukkaita (useimmat merkkiä boob) ja sopivat isolle ja synnytyksen jälkeiselle vartalolle, siis samat kuteet.