Itsetuntoni on laskenut samassa tahdissa kuin lähettämieni työhakemuksien määrä. En ole saanut ainuttakaan kutsua työpaikkahaastatteluihin tänä talvena. Reilut vuosi sitten hain vielä äitiyslomani aikana yhtä aika isoa tehtävää - silloin kutsuttiin sentään haastatteluun.

Olen lähettänyt talven aikana ainakin seitsemän hakemusta, kolmesta on vastattu ei kiitos, muista neljästä ei ole ainakaan vielä kuulunut yhtään mitään. Aika ankealta tuntuu. Luulin olevani kiinnostava työntekijä, joka kannattaisi ottaa huomioon työpaikkaa täytettäessä. Olisi kiva tietää, mitkä seikat vaikuttavat siihen, että ei erotu edukseen hakemuksien joukosta.

Joka tapauksessa ahdistaa, kun tulevaisuus on niin epäselvä. Kyllä me pärjätään toistaiseksi taloudellisesti, sillä miehellä on tuloja. Mutta mistä ihmeestä saisin sparrausta tähän työnhakuun. Olisi kiva, että saisin työpaikan vaikka ensi syksyksi.

Lapsen kanssa on kivaa olla kotona, mutta....