Nyt mun vatsani pullistuu päivä päivältä, vihdoinkin! Paino ei vielä ole noussut aikaan ennen raskautta, siis miinusta on vielä hiukkasen, mutta lienee päivien kysymys, milloin olen ensin nollassa ja sitten kovassa painon nousussa. On tavattoman kiva peilailla upeaa kumpua, kun ympärillä ei ole mitään ylimääräistä turvotusta tai vastaavaa. Olen ollut hyvässä lihassa ennen raskautta, joten tilanne on miellyttävä, peppu näyttäisi pienentyneen, posket ovat suorastan lommoilla. Sikiö on kuitenkin reilun kokoinen ja sen syntymäpainon on ennustettu olevan hieman keskivertoa enemmän.

Töihin ei huvita enää mennä. Mietin koko ajan, milloin voisin jäädä kotiin lepäämään, mutta kun olen ihan terve. Vain väsynyt ja huonouninen. Ja tekisi mieleni keskittyä pitämään huolta itsestä ja syntyvästä lapsesta. Olisi kivaa ehtiä ajattelemaan tulevia ja valmistelemaan uuden perheenjäsenen asioita.

Kiinnostavaa seurata omaa muuttumistaan. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut lapsista, mutta nyt sitten mielikin alkaa kääntyä lapsiasioihin. Miehellä näyttää käyvän samoin, vaikka hän on ilman muuta edelleen myös vastahakoinen koko lapsensaantia kohtaan.

On aika uskomatonta, miten kivaa meillä tästä yhä ristiriitaisesta tilanteesta huolimatta on. Rakkaus kukoistaa, samoin luottamus, ystävyys, seksi, suora puhe jne.

Huolen aiheeni tällä hetkellä: raha-asiat ja työelämä. Tarvitsisin turvallisuudentunnetta. Miten pärjäämme sitten, kun äitiysajan palkkani ja vanhempainrahakausi loppuvat? Haluaisin jäädä vähintäänkin puoliksi kotiin, mutta mun tulot ovat tärkeät meidän perheelle. Onko meillä varaa isompaan asuntoon tässä tilanteessa? Kunpa paha mieli työpaikasta helpottaisi.