Mun työkuviot jatkuvat epäselvinä. Kylläpä se syö naista. HUH. Lähden äitiyslomalle tietämättömänä, onko mulla työpaikkaa palattuani. Ei voi mitään. Homma on siis vaiheessa. Unettomia öitä on tästäkin aiheesta tullut matkan varrella.

Mutta nyt on muuten ihan kivaa. Voin ihan hyvin ja mies on maailman ihanin. On jo ikävä kotiin töistä.

Raskaana oleminen on ollut tähän asti hieno ja mullistava kokemus. On upeaa, että elämä muuttuu. On mahtavaa tarkkailla fyysisiä muutoksia kehossaan, sikiön liikkeitä ja omia mielialojaan. Hirveästi sahaavat tunteet ylös-alas. Se on pelottavan tuntuista, koska haluaisin elellä tasaista elämää. Mutta opin ehkä koko ajan itsestäni jotain uutta.