12. viikko alkoi tänään.

Tällä viikolla selvitetään, miten on niskapoimujen laita ja otetaan verikoe. Nämä yhdessä antava viitteitä siitä, onko lapsi ehkä vammainen. Ei kivaa tutkia, mutta paras nyt vaan hoitaa asia kerrallaan.

Mies on taas ahdistunut ja näkee tulevaisuuden suurena ongelmana. Minä en voi tehdä muuta kuin katsoa, mitä hän päättää tehdä. Jos lähtee lätkimään, niin ikävää. Aika raskaalta tuntuu ajatella tulevaisuutta yksinhuoltajana. On tää niin kummallista. Hetkittäin menee kivasti, meillä on ollut oikein nastoja hetkiä yhdessä. Sitten yhtäkkiä taas kaikki palaa alkuasetelmaan. Eli kaikki päin persettä. Minä itkeä tillitän voimatta ratkaista mitään ongelmaa. Minusta on hemmetin mukavaa, että lapsi näyttäisi olevan tulossa.