Kerroin miehelle oman kantani: olen valmis aborttiin, mikäli tiedossa on pahasti vammainen lapsi. Eli jos seulonnoissa käy sellaista ilmi. Muuten olen sitä mieltä, ettei abortille ole riittäviä perusteita.

Riitelimme oikein olan takaa eilen. Se teki ilmeisesti hyvää, sillä molempien olo jotenkin rauhoittui, ainakin hetkeksi. Sovittiin, että eletään päivä kerrallaan, katsotaan ollaanko yhdessä vai ei ajan kanssa. Hän sanoi, ettei halua jäädä tähän säälistä ja olla sitten tyytymätön. Olen samaa mieltä.

Raskaus tuntuu aika epätodelliselta. Huono, etova olo vaivaa lähes koko ajan, mutta muuten ei tunnu, että sisällä kasvaisi mikään, saati olisi hengissä. Ensi viikolla verikokeeseen, joka antaa viitteitä siitä, onko alkio mahdollisesti kunnossa.