Odotan tietoa verikoeseulasta. Jos kokonaisriski on alla 1/250 niin siinä tapauksessa en mene mihinkään ohutneulatesteihin. Puhelun odottelu on hieman, sanoisinko, rasittavaa. Tulisi nyt tieto, niin voisi "siirtyä seuraavaan ruutuun". Siis ryhtyä ajattelemaan tätä raskautta todellisena asiana, kenties voisi vähän suunnitella tulevaisuuttakin. Vai onko se aivan liian aikaista?

Ainakin tekee mieli suunnitella raskausajan tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Olen voinut niin kehnosti, että suuria urotekoja ei kannata edes ajatella. Ihmettelen itsekin, miten lattealta tämä aika on tuntunut. Eihän kenelläkään voi olla NÄIN latteaa ja kamalaa.

Etovan olon päälle on tullut jatkuvat happovaivat. Syön tai juon mitä tahansa, alkaa röyhtäisyttää, pierettää, mahassa kiertää, kipristelee, suolet vinkuvat. Ripuloin ellen sitten papanoi. Joka tapauksessa kaikki sattuu.

Elän kamalan säännöllistä elämää, siis ainakin nukun tasaisesti noin yhdeksän tuntia yössä, otan päikkärit jos ehdin, syön aamulla kevyesti, töissä lounaan, välipaloja muutaman tunnin välein, illalla joko päivällisen tai iltapalan riippuen kotiintuloajasta.

Liikuntaa harrastan kevyesti. Mitäköhän teen väärin?