Vauva on oppinut olemaan ihmisten parissa paljon. Joulun vietimme parissa eri sukulaispaikassa, ja vauva sai tietenkin paljon huomiota ja leikkiseuraa. Hyvin meni, paitsi ensimmäinen yö kylässä, ilman omaa pinnasänkyä. Nukutimme hänet vaunuihin, sitten ekan syötön jälkeen hän jäi nukkumaan kanssamme samaan sänkyyn. Siitäkös pikkuinen hermostui ja riehui, huusi, raivosi ja konttasi läpi yön. Oli aika kova kokemus kaikille.

Seuraavana yönä samassa kyläpaikassa kaikki oli toisin: vauva heräsi vain syömään tarvittaessa, ei itkenyt eikä riehunut, oli kai sitten tottunut uuteen kuvioon. Viime yönä kotona hän heräsi vain ne kaksi syöttökertaa, eli pitkästä pitkästä aikaa nukuimme koko perhe aika hyvin.

Joulusta vauva nautti jo omalla tavallaan: hän leikki ja leikkii vielä lahjapaperinaruilla ja lahjalaatikoilla. Pari lelua, jotka olivat lahjoja, eivät ole hänestä ollenkaan niin kiinnostavia kuin nuo rapisevat laatikot.

Lapsemme nousee itsekseen seisomaan (siis ottaa tietenkin tukea jostakin) tämän tästä, kellahtelee maahan, mutta on oppinut nopeasti auttamaan itseään alastulossa. Puhetta piisaa, ja erotan monta kertaa päivässä jotakin äiti-sanaan viittaavaa...

Ja vasta nyt ensimmäinen hammas tuntuu tekevän tuloaan, jotakin siellä alaleuassa pilkottaa ja tuntuu rosoiselta. Vau! Siispä yövalvomista lienee edessä edelleen!