Vauvamme on hauska seuranainen. Hän hymyilee mielellään, kun häntä tulee tervehtimään vieras ihminen. Meille vanhemmilleen hän uskaltaa onneksi myös kiukutella. Mutta erikoista on huomata, että pian puolivuotias lapsemme osaa olla jo "vieraskorea". Hassulta tuntuu. Tänään oltiin juhlissa, jossa hän alkoi väsyä ja kypsyä ja alkoi myös huutaa. Kun joku juhlavieras tuli tervehtimään, vauva lopetti heti itkun ja hymyili valloittavasti. Näin se sosiaalistuminen etenee, hurjalta tuntuu.

Muuten elämä etenee mukavia uria. Mies on pitänyt minusta hyvää huolta ja olen saanut nukkua useimpina aamuina pari tuntia vauvan herättyä. Lupasin itse puolestani antaa miehen nukkua ensi yön ja huomisaamun. Sain hänet jopa suostuteltua nukkumaan toisessa huoneessa, jotta hän ei heräisi vauvan itkuun yöllä. Mies vaikuttaa kovin väsyneeltä, eikä hän osaa oikein nukkua päiväsaikaan.

Minä voin mielestäni hyvin sekä fyysisesti että henkisesti. Totta kai olen kroonisesti hieman väsynyt yövalvomisen vuoksi, mutta mitään järkyttävää univelkaa en kai ole kerännyt. Vauva voi erittäin hyvin ja etsii parhaillaan uutta rytmiä. Iltapäiväunet eivät oikein maistu, ja aamuisin hän haluaisi herätä yhä aikaisemmin.