Kylläpä taas on tullut neuvoja usealta taholta, lähinnä tutuilta
aikuisten lasten äideiltä. Suurimmaksi osaksi neuvojat haluavat puuttua
vauvan ruokintaan ja hellittelyyn, pukemiseenkin. Välillä sanon ääneen,
että kyllä niitä neuvojia tuntuu riittävän, mutta kun lapsi itkee,
neuvoja voisi näyttää oikein konkreettisesti miten omat neuvot puree...
No, hyväähän kaikki tarkoittavat, kai.
Meillä oli eilen vieraita, ja puheeksi tuli imettäminen. Kuusikymppiset
naistutut olivat sitä mieltä, että nykyinen imetystä korostava buumi on
paikoitellen ihan terroria äitejä kohtaan. Ja että kaikilla ei maito
riitä ja sillä sipuli. Ja että pitäisi ymmärtää antaa lisämaitoa jos
lapsi vaikuttaa jollain tavalla tyytymättömältä. Siihen minä, että jos
nykyään haluaa yrittää täysimetystä sen puoli vuotta, tarvitsisi kyllä
kovasti itseluottamusta ja ympäristön tukea, varsinkin kun on
ensikertalainen. Koska samalla opettelee lapsen tuntemusta ja hoitoa,
ei voi olla varma itsestään ja maidoistaan.
Huomaan että mulle on tullut hiukan itseluottamusta tai ainakin rauhaa:
uskon, että meidän vauva voi ihan hyvin näillä ravinnoilla, mitä mun
tisseistäni saa. Toki voisin syödä sata kertaa terveellisemmin, mutta
ainakin maitoa nyt näyttää tulevan, ja tarjoan maitoa vauvalle usein ja
moneen vaivaan, en pelkästään selvissä nälkätilanteissa.
maanantai, 30. elokuu 2004
Kommentit