Kylläpä taas on tullut neuvoja usealta taholta, lähinnä tutuilta aikuisten lasten äideiltä. Suurimmaksi osaksi neuvojat haluavat puuttua vauvan ruokintaan ja hellittelyyn, pukemiseenkin. Välillä sanon ääneen, että kyllä niitä neuvojia tuntuu riittävän, mutta kun lapsi itkee, neuvoja voisi näyttää oikein konkreettisesti miten omat neuvot puree...
No, hyväähän kaikki tarkoittavat, kai.
Meillä oli eilen vieraita, ja puheeksi tuli imettäminen. Kuusikymppiset naistutut olivat sitä mieltä, että nykyinen imetystä korostava buumi on paikoitellen ihan terroria äitejä kohtaan. Ja että kaikilla ei maito riitä ja sillä sipuli. Ja että pitäisi ymmärtää antaa lisämaitoa jos lapsi vaikuttaa jollain tavalla tyytymättömältä. Siihen minä, että jos nykyään haluaa yrittää täysimetystä sen puoli vuotta, tarvitsisi kyllä kovasti itseluottamusta ja ympäristön tukea, varsinkin kun on ensikertalainen. Koska samalla opettelee lapsen tuntemusta ja hoitoa, ei voi olla varma itsestään ja maidoistaan.
Huomaan että mulle on tullut hiukan itseluottamusta tai ainakin rauhaa: uskon, että meidän vauva voi ihan hyvin näillä ravinnoilla, mitä mun tisseistäni saa. Toki voisin syödä sata kertaa terveellisemmin, mutta ainakin maitoa nyt näyttää tulevan, ja tarjoan maitoa vauvalle usein ja moneen vaivaan, en pelkästään selvissä nälkätilanteissa.