Töissä on raskasta ja moni asia hiertää. Kyllä mä olen aika kipakka mimmi, kun itseäni kuuntelen työpaikalla. Harmillista, että tää tunneherkkyys aiheuttaa myös suorasanaisuutta, joka voi kaduttaa myöhemmin. Olen ollut aiemmin kova pitämään mölyt mahassa varsinkin pomojen kuullen, nyt kynnys oman näkemyksen esiin tuomiseen on madaltunut. Vaarallista. Ajattelen toisaalta, että nyt jos koskaan voi jotain sanoakin, kun ei kauaa täällä enää happane.

Alkaa tuntua oudolta puhua yhä sikiöstä, joka on sisälläni. Tekee mieli sanoa vauva tai lapsi. Onko se jo ihminen? Onko se jo HÄN? Joka tapauksessa SE on liikuskellut ahkerasti kohdussani ja vaikuttaa kääntyneen jo pää alaspäinkin. Olo on sen mukainen. Eli tuntuu jotain kovaa ja painavaa mahan pohjassa. Ei satu eikä vielä paina liikaakaan, mutta tuntuu erilaiselta kuin aiemmin.